klo 6.00 herätys, ei tokikaan herätyskelloon vaan naapurin koiran haukkumiseen. Koiraihmiselle huomattavasti mukavempi herätystapa kuin edellisen kotini naapurin kukon kieunta. Se kukko kun kiekui kaiket yöt ja aamut. Hah, ja lastenkirjat muuten huijaa, ne kukot kyllä kiekuu ihan millon sattuu.
klo 8.00 toimistolle, viimeisen ympäristökartoituksen kirjoittamista eräästä hankkeeseen osallistuvasta koulusta. Niiden tekeminen oli kivaa! Haatattelin oppilaita, opettajia ja rehtoreita ja niiden pohjalta kirjotin ympäristökartoitukset kymmenestä hankkeen koulusta. Tosin kymmenennen koulun jälkeen olin ihan helpottunut että tämänkin homman sain pakettiin.
 |
| Kuva eräästä hankkeen koulusta, Lucidia Mantillasta. Näitä oppilaita haastattelin ja taustalla oppilaiden tekemä seinämaalaus ympäristöstä ja projektista. |
klo 9.30 nopeille leipäostoksille. Tustuin erääseen Jessicaan, joka itsensä työllistääkseen leipoo suhteellisen hyvää kokojyväleipää! Suhteellisen, koska eihän se mitään reissaria ole. Mutta nicaragualaiseen vehnämössöön verratuna oikein hyvää. Jessican leipäkaupat sujuu niin, että etukäteen pyydetään leivät ja hän tuo tilatut leivät tiettyihin paikkoihin muutaman kerran viikossa. Nyt Jessica kertoi että paikallinen supermarket on kiinnostunut ottamaan valikoimiinsa Jessican leipää! Ja sehän olisi ihan mahtavaa, eli sormet ristiin ja peukut pystyyn.
klo 9.40 takaisin toimistolle. Tein mm. powariesityksen seuraavan päivän rehtoreiden kokousta varten, jossa esittelin ympäristökartoitukset. Rehtorit ovat mahtavia tyyppejä, ja täällä on kyllä yleensäkin kokouksissa aina hauskaa. Asiat tulee hoidettua mutta unohtuu suomalaiset pönötykset!
klo 12 nopealle lounaalle. Täällä 30min lounaani oli lyhyt, kun yleensä se on ruhtinaalliset 2h. Yleensä käyn syömässä läheisissä buffeteissa. Lounas ja tuoremehu maksaa paikasta ja ruoasta riippuen noin 1,5-3€.
 |
| En tietenkään muistanut ottaa lounaastani kuvaa juuri samana päivänä mutta yleensä se näyttää aika samalta. Tässä lounas vähän paremmassa paikassa. Ai että kun oli hyvää! Paikallista juustoa, salaattia, paputahnaa, friteerattuja keittobanaaneita ja riisiä sattumilla. Juomaksi papaijamehua. |
klo 12.30 kuoppaista tietä avolavalla keikkuen kohti Matasanon ja Las Mesitasin kyliä.
Matasanon naisten ryhmästä kirjoittelin aiemminkin ja tällä kertaa keskustelun aiheena oli terveellinen ruokavalio. Täällä sokeria käytetään armottomasti. Monet lapset ovat aliravittuja ja mangot mätänee puissa. Oman osuuteni kokouksessa käytin siihen, että kerroin miten Suomessa (tuonti)hedelmät eivät maistu läheskään niin hyvältä kuin täällä! Ihmetystä herätti, ettei Suomessa kasva banaaneita eikä mangoja. Myös sienet, joita täällä ei montaa kasva ja jotka ovat tosi kalliita, ihmetytti. Siis kuka tahansa voi syksyllä mennä metsään poimimaan sieniä - ilmaiseksi? Hyvä muistutus molemmin puolin, arvostetaan sitä mitä meillä on!
 |
| Matka kesti noin tunnin ja sen varrella saa ihailla upeita vuoristomaisemia |
 |
| Naistenryhmä Matasanossa |
Kylissä odotellaan vähän myöhässä olevaa sadekautta, eli talvea. Täällä talvi on iso helpotus kuivan ja kuuman kesän jälkeen. Talvella on tarjolla enemmän hedelmiä ja vihanneksia, vähemmän pölyä, vähemmän kuuma ja on vähemmän nälkä.
 |
| Lainaryhmä Las Mesitasissa ja työkaverini Auxiliadora sinisessä paidassa |
klo 17 alkoi kuoppainen paluu kohti Matagalpaa. Työkaverin tyttärellä, Lauralla oli syntymäpäivät ja pääsinpä laulamaan synttärionnet myös suomeksi.
 |
| Synttärikakku syödään nicaragualaisittain servetin päältä käsin. Yliarvostettuja nuo lautaset sun muut.. |
Matagalpa antaa parastaan.
