Chelana Matagalpassa

Toinen ja kolmaskin viikko hurahti vaan ja näihin viikkoihin on taas mahtunut vaikka ja mitä. Pää pyörällä mennään, mutta menkööt!

Mukavuusalueet täällä venyy ja paukkuu ja kun kuulin että paikallistelkkari haluaa haastatella tätä länkkärijulkkista, ei se tuntunut enää missään! Taustalla oli aika häly, joten en ihan tarkalleen kuullut kysymystä, mutta oikein hyvin meni, kehuin vaan Matagalpan maista taivaisiin (suht varma vinkki paikallistelkkarisuosioon? ;) ). Myöhemmin asialle naureskellessani minulle kommentoitiinkin, että ei hätiä mitiä, Nicaraguassa on ihan ok puhua sitä enemmän mitä vähemmän osaa vastata varsinaiseen kysymykseen. Oikein hyvin onnistuttu siis!

Matagalpaa

Muutenkin spontaanius on täällä kova sana ja tämä "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" -asenteeni on kyllä joutunut romukoppaan. Paremmin näyttää toimivan asenne, että mennään takki auki ja jos jotain menee pieleen niin sitten korjataan. Tai no, mitäs sitä pröystäilemään kolmessa viikossa hankitulla spontaaniudellani kun yleensä se johtuu vain siitä etten vaan ollut ollenkaan kärryillä siitä mitä tulee tapahtumaan. Täällä nimittäin meininki näyttää olevan sellainen, että asioita ei käydä läpi etukäteen (mitä turhia), vaan viedään vain tämä chela (=länkkäri) paikalle ja kyllä se siitä sitten lopulta tajuaa mitä tapahtuu. Mutta – onko tuo niin vakavaa, enää en edes odota tietäväni aamulla mitä iltapäivällä tapahtuu. Katsotaan sitten aikanaan. Oma-aloitteisuus ja miljoonat kysymykset auttavat myös. Ja onneksi vastaajat ovat kärsivällisiä.

Ensimmäinen viikko meni Nicaraguan aksenttiin totutellessani, mutta olipa palkitsevaa kun jo toisella viikolla huomasin ymmärtäväni hyvin ja käsittäväni tästä maailman ja toimiston menosta paljon enemmän. Kolmaskin viikko oli jo taas helpompi. Poco a poco.

Workshoppia Movimienton toimistolla

Tällä viikolla koin myös ensimmäiset Matagalpan vesi- ja sähkökatkot ja tapasin ensimmäisen hiiriystäväni toimistolla. Annoin sille nimeksi Misu. Joku kyynelkin taisi tulla elämän epäreiluudesta ja nauroin katketakseni työkokouksessa. Puoli vuotta aikaa oppia Nicaraguan elämää.

Abrazos. 

Ihan pihalla

Aivan mahtavaa, sain tosi paljon vinkkejä Matagalpasta, tulevasta työpaikasta ja Nicaraguasta. Kiitos kaikille neuvonantajille. Kaikki vinkit tulivat tarpeeseen ja olen palannut niihin jo monesti täällä ollessani.

Ensimmäinen viikko Matagalpassa on nyt lopuillaan ja siihen on kyllä mahtunut kaikenlaista.. Totuttelemista on uuteen kotiin, työpaikkaan, työkieleen, kulttuuriin, kaupunkiin, maahan, yhteiskuntaan ja kaikkeen siihen mikä muuttui kun muutin Helsingin Lauttasaaresta Nicaraguan Matagalpaan. Välillä espanjakin sujuu kuin rasvattu ja välillä ei tule yhtäkään sanaa suusta. Lievästi sanottuna on ollut länkkäritytön pää pyörällä :D

Kuva toimistosta

Kodin etsiminen oli oma operaationsa, sillä vuokrattavista huoneista ei pahemmin ilmoitella missään kuten sanomalehdissä tms, vaan paikallisilta kyselemällä voi löytää jonkun joka vuokraa huoneita. Osoitteetkaan eivät ole kaikkein yksinkertaisimpia, sillä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaduilla ei ole nimiä eikä ainakaan numeroita, vaan osoitteet on muotoa "puistosta 2 korttelia itään ja puoli korttelia etelään". Noh, niillä main voi olla viisi muutakin ovea ja taloa, joten joskus pitää muutama kerta kokeilla onneaan, ennen kuin etsittävä ihminen löytyy. Parhaassa tapauksessa tunnen maamerkin (tässä tapauksessa puisto), mutta joskus menee hetki löytää myös paikka mistä aloittaa kortteleiden laskeminen. Mutta, kyllä se oikea paikka aina lopulta löytyy.

Matagalpaan on helppo ihastua ja keskusta on pieni idylli missä kaupasta löytyy myös jonkun verran länkkäritavaroita, on kivoja kahviloita ja muutenkin elämä näyttää hyvältä. Jos tänne tulee viikonlopun matkalle, eikä kävele keskustan ulkopuolelle, voi varmaan unohtaa olevansa Amerikan mantereen toiseksi köyhimmässä maassa. Paitsi, jos sattuu kävelemään viikonloppuaamuna klo 8 kaupungilla, keskiluokkaisen idyllin rikkoo kadulla nukkuvat lapset.

Ja noh, löysin aivan ihanan kodin kahden päivän etsinnän jälkeen mukavilla kämppiksillä. Harmi vaan että kämppä ryöstettiin heti toisena päivänä kun asuin täällä. Mutta, ryöstöön ei liittynyt väkivaltaa tms, vaan kämppis ei ollut skarppina ja päästi pari teinipoikaa huonolla tekosyyllä sisään. Toinen harhautti ja toinen putsasi kolme huonetta kolmessa minuutissa. Multa lähti kamera ja Kindle, mutta ne nyt on vaan tavaraa jotka voi korvata. Ja ne teinit, noh, meillä kaikilla on omat selviytymiskeinomme ja lähtökohtamme. Todennäköisesti rahat meni tarpeeseen, toivottavasti johonkin suht järkevään sellaiseen.

Kaiken kaikkiaan, Matagalpa vaikuttaa todella buenolta ja mahtavaa asua ja työskennellä täällä seuraavat 6 kuukautta. Rommi on hyvää, työ mielenkiintoinen, mulla on taas uusi kiva koti, oon tavannut paljon ihmisiä ja huomenna on taas uusi päivä.

Abrazos!
Emski-Etvo

LOMA

Tänään ei juttu luista, joten kuvista virsi kaunis vai miten se nyt meni



Hyvä seura + viikko Puerto Ricoa + viikko Dommareita = kauniita biitsejä, upeita vaellusreittejä, ruokaa, super hyvää pina coladaa ja unta. Niistä on hyvä loma tehty.

Isla Culebrita, Puerto Rico

Puerto Rico

Las Terrenas, Dominikaaninen tasavalta

Meijän mökki, Las Terrenas, Dominikaaninen tasavalta

Seuraavassa postauksessa ekoja fiiliksiä Matagalpasta!