Chelana Matagalpassa

Toinen ja kolmaskin viikko hurahti vaan ja näihin viikkoihin on taas mahtunut vaikka ja mitä. Pää pyörällä mennään, mutta menkööt!

Mukavuusalueet täällä venyy ja paukkuu ja kun kuulin että paikallistelkkari haluaa haastatella tätä länkkärijulkkista, ei se tuntunut enää missään! Taustalla oli aika häly, joten en ihan tarkalleen kuullut kysymystä, mutta oikein hyvin meni, kehuin vaan Matagalpan maista taivaisiin (suht varma vinkki paikallistelkkarisuosioon? ;) ). Myöhemmin asialle naureskellessani minulle kommentoitiinkin, että ei hätiä mitiä, Nicaraguassa on ihan ok puhua sitä enemmän mitä vähemmän osaa vastata varsinaiseen kysymykseen. Oikein hyvin onnistuttu siis!

Matagalpaa

Muutenkin spontaanius on täällä kova sana ja tämä "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" -asenteeni on kyllä joutunut romukoppaan. Paremmin näyttää toimivan asenne, että mennään takki auki ja jos jotain menee pieleen niin sitten korjataan. Tai no, mitäs sitä pröystäilemään kolmessa viikossa hankitulla spontaaniudellani kun yleensä se johtuu vain siitä etten vaan ollut ollenkaan kärryillä siitä mitä tulee tapahtumaan. Täällä nimittäin meininki näyttää olevan sellainen, että asioita ei käydä läpi etukäteen (mitä turhia), vaan viedään vain tämä chela (=länkkäri) paikalle ja kyllä se siitä sitten lopulta tajuaa mitä tapahtuu. Mutta – onko tuo niin vakavaa, enää en edes odota tietäväni aamulla mitä iltapäivällä tapahtuu. Katsotaan sitten aikanaan. Oma-aloitteisuus ja miljoonat kysymykset auttavat myös. Ja onneksi vastaajat ovat kärsivällisiä.

Ensimmäinen viikko meni Nicaraguan aksenttiin totutellessani, mutta olipa palkitsevaa kun jo toisella viikolla huomasin ymmärtäväni hyvin ja käsittäväni tästä maailman ja toimiston menosta paljon enemmän. Kolmaskin viikko oli jo taas helpompi. Poco a poco.

Workshoppia Movimienton toimistolla

Tällä viikolla koin myös ensimmäiset Matagalpan vesi- ja sähkökatkot ja tapasin ensimmäisen hiiriystäväni toimistolla. Annoin sille nimeksi Misu. Joku kyynelkin taisi tulla elämän epäreiluudesta ja nauroin katketakseni työkokouksessa. Puoli vuotta aikaa oppia Nicaraguan elämää.

Abrazos.