tiistai 11. helmikuuta 2014

Ihan pihalla

Aivan mahtavaa, sain tosi paljon vinkkejä Matagalpasta, tulevasta työpaikasta ja Nicaraguasta. Kiitos kaikille neuvonantajille. Kaikki vinkit tulivat tarpeeseen ja olen palannut niihin jo monesti täällä ollessani.

Ensimmäinen viikko Matagalpassa on nyt lopuillaan ja siihen on kyllä mahtunut kaikenlaista.. Totuttelemista on uuteen kotiin, työpaikkaan, työkieleen, kulttuuriin, kaupunkiin, maahan, yhteiskuntaan ja kaikkeen siihen mikä muuttui kun muutin Helsingin Lauttasaaresta Nicaraguan Matagalpaan. Välillä espanjakin sujuu kuin rasvattu ja välillä ei tule yhtäkään sanaa suusta. Lievästi sanottuna on ollut länkkäritytön pää pyörällä :D

Kuva toimistosta
Kodin etsiminen oli oma operaationsa, sillä vuokrattavista huoneista ei pahemmin ilmoitella missään kuten sanomalehdissä tms, vaan paikallisilta kyselemällä voi löytää jonkun joka vuokraa huoneita. Osoitteetkaan eivät ole kaikkein yksinkertaisimpia, sillä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaduilla ei ole nimiä eikä ainakaan numeroita, vaan osoitteet on muotoa "puistosta 2 korttelia itään ja puoli korttelia etelään". Noh, niillä main voi olla viisi muutakin ovea ja taloa, joten joskus pitää muutama kerta kokeilla onneaan, ennen kuin etsittävä ihminen löytyy. Parhaassa tapauksessa tunnen maamerkin (tässä tapauksessa puisto), mutta joskus menee hetki löytää myös paikka mistä aloittaa kortteleiden laskeminen. Mutta, kyllä se oikea paikka aina lopulta löytyy.

Matagalpaan on helppo ihastua ja keskusta on pieni idylli missä kaupasta löytyy myös jonkun verran länkkäritavaroita, on kivoja kahviloita ja muutenkin elämä näyttää hyvältä. Jos tänne tulee viikonlopun matkalle, eikä kävele keskustan ulkopuolelle, voi varmaan unohtaa olevansa Amerikan mantereen toiseksi köyhimmässä maassa. Paitsi, jos sattuu kävelemään viikonloppuaamuna klo 8 kaupungilla, keskiluokkaisen idyllin rikkoo kadulla nukkuvat lapset.

Ja noh, löysin aivan ihanan kodin kahden päivän etsinnän jälkeen mukavilla kämppiksillä. Harmi vaan että kämppä ryöstettiin heti toisena päivänä kun asuin täällä. Mutta, ryöstöön ei liittynyt väkivaltaa tms, vaan kämppis ei ollut skarppina ja päästi pari teinipoikaa huonolla tekosyyllä sisään. Toinen harhautti ja toinen putsasi kolme huonetta kolmessa minuutissa. Multa lähti kamera ja Kindle, mutta ne nyt on vaan tavaraa jotka voi korvata. Ja ne teinit, noh, meillä kaikilla on omat selviytymiskeinomme ja lähtökohtamme. Todennäköisesti rahat meni tarpeeseen, toivottavasti johonkin suht järkevään sellaiseen.

Kaiken kaikkiaan, Matagalpa vaikuttaa todella buenolta ja mahtavaa asua ja työskennellä täällä seuraavat 6 kuukautta. Rommi on hyvää, työ mielenkiintoinen, mulla on taas uusi kiva koti, oon tavannut paljon ihmisiä ja huomenna on taas uusi päivä.

Abrazos!
Emski-Etvo

2 kommenttia:

  1. Voihan rosmot :/

    Tuo kielitaidon katoaminen kuulostaa kyllä niin tutulta; kun pää on täynnä uutta tietoa, ihmisiä, paikkoja ja puhetta, niin välillä vaan tilttaa. Ihan normaalia.

    Tulipa vähän ikävä Matagalpaa, kun luin sun tunnelmia!

    VastaaPoista
  2. Hih, olipa kannustavaa huomata että toisella työviikolla ymmärsin jo hyvin mitä ympärillä tapahtuu! Koko ajan paremmin ja paremmin mukana menossa :) Mahtava paikka!

    VastaaPoista