Hyviä uutisia

Jo vapaaehtoiskoulutuksessa varoitettiin mahdollisesta tunteiden vuoristoradasta maailmalla ja uuteen kulttuuriin sopeutuessa. No, omalla kohdalla Matagalpaan sopeutuminen tuntui aika helpolta, mutta köyhyyden käsittäminen nicaragualaisittain vaikeammalta. Tämä vuoristorata loiventui vuoristosta nyppylöiksi, mutta kyllä vieläkin välillä iskee Nica-rakkauden ja Nica-ahdistuksen hetkiä.

Joskus täällä Nicaraguassa on ollut hetkiä kun on ahdistanut kaikki se mikä täällä iskee päin kasvoja. Suuret tuloerot ja eriarvoisuus (vaikka ei tosiaan tässä maassa pahimmasta päästä), katulapset, katukoirat, kaatopaikat, roskat, poliittisen järjestelmän käsittämättömyys etc ovat kyllä saaneet ajoittain nuoren läkkärinaisen pään pyörälle. No eräänä päivänä oli juuri sellainen hetki, ja sillä ahdistuksen hetkellä kirjoitin blogitekstin koko maailman väärydestä ja Nicaraguan kaatopaikoista.

Noh, seuravana aamuna oli jo parempi päivä ja kun aamulla heräsin, tajusin että olin syyllistynyt juuri siihen samaan mikä itseä aina Suomessa harmittaa. Kun kehitysmaista ei ikinä mitään muuta kirjoiteta kuin kauhutarinoita! Ei ihme ettei suomalaiset näe kehitysyhteistyön positiivisia vaikutuksia, kun eihän meille siitä kerrota, että 90% kehymaiden lapsista käy ala-astetta, tai mitä upeita nuoria yrittäjiä ja maailmanpelastajia meillä on Nicaraguat ja kehymaat täynnä ja varsinkin ihan niitä (nyt seuraa paljastus) meitä tavallisia tallaajia. Voin kertoa toisen paljastuksen että jälkikäteen muokkasin tuota blogitekstiäni, ihan vaan juuri siksi.

Ei sillä etteivät nuo kaikki ahdistuksen aiheuttajat olisi Nicaraguassa todellisuutta (ja etteikö niistä saisi kertoa), mutta kun on täällä paljon kaikkea muutakin! Ja kun huomasin että tuo tekstini Nicaraguan vioista sai moninkertaisesti enemmän lukijoita kuin seuraava tekstini vammaisjärjestön kierrätyskeskuksesta, niin kyllä se harmitti.. Jotenkin se taitaa olla inhimillinen juttu että kauheita uutisia luetaan enemmän kuin niitä hyviä uutisia.

......Siksi tämän alkupaasauksen jälkeen pääsen tämän tekstin pointtiin eli Nicaraguan hyviin tyyppeihin! Toivottavasti he saavat yhtä paljon ansaitsemaansa huomiota. (Ja nyt sitten vahvistan sitä epärealistista kehymaiden kansalaisten hyvis-stereotypiaa! On tää vaikeeta, otan sen riskin.)

*Arellys, Movimienton aktiivinen jäsen joka ei epäröi puolustaa barrionsa (asuinalueensa) asiaa. Vain eräs pieni esimerkki Arellystä oli kun kuuntelimme yhdessä terveysministeriön luentoa hyttysten levittämästä harvinaisesta sairaudesta (Chikunguya) ja siitä kuinka asukkaiden avoimet vesitynnyrit yms houkuttelevat hyttysiä, Arellys kommentoi luennoitsijalle "no entäs ne meidän asuinalueen vieressä sijatsevat järkkykemikaalit ja kaupungin jätevesialtaat?!" Jep, varmaan isompi terveysriski.

*Aracellys, hänestä kirjoitin jo aiemmin. Tekee paljon vapaaehtoistyötä asuinalueensa kehittämiseksi., tässä kuva varhaiskasvatushankkeen terveyskasvattajan tutkinnon kanssa. Aracellyz on asuinalueensa terveyskasvattaja ja edistää mm äitiysterveyttä ja lasten varhaiskasvatusta.

 *Carlos, Movimienton vapaaehtoinen ja oman yhteisönsä terveyskasvattaja. Tekee hyvää musiikkia esim ympäristö- ja sosiaalisista ongelmista. En saa tähän nyt suoraan tuota videota, mutta tästä linkki Carloksen musavideoon.

*Erään barrion lapset, jotka tekivät koulussa jätevesialtaan ympäristöön vuotamista kemikaaleista valituksen kaupungille.

*Työkaverit jotka jaksaa tehdä töitä oikeiksi näkemiensä asioiden puolesta viikot ja vuodet ympäri ilman lomia, ja vielä opiskelee tai tekee toista työtä jossain siinä välissä. Tässä kuvassa chela, työkaverini Auxiliadora ja pomoni Janett.

Kuva on muuten meidän ansaitulta "virkistysretkeltä" erään järven saarelle, missä grillattiin ja uitiin järvessä. Sattui muuten juuri olemaan samaan aikaan kuin Suomen juhannus! Ihan kuin olisi Suomessa ollut, meillä vaan lisäksi oli tulivuori ja uima-allas taustalla ja 30C hellettä. Kustannukset 10USD/naama, ne maksettiin toki kukin omasta kukkarosta. Niin että ei käytetty niitä suomalaisten verorahoja! :D

*Matagalpalaiset jotka järjestävät festivaaleja ja konsertteja tiedostaakseen asukkaita ympäristöongelmista. Tämä kuva on festivaalilta joka järjestettiin veteen liittyvien ongelmien takia. Vedestä on kuivalla kaudella jatkuvasti pulaa, ja metsien liikahakkuu on paha ympäristöongelma, mikä entisestään pahentaa kuivuutta.

Tässä tarkoituksena oli kirjoittaa lakanaan jatkon lauseelle "minulle vesi merkitsee...". Oma osuuteni oli "lahja maapallolta jota emme arvosta". Ehkä vähän imelää mutta sitäkin enemmän totta. Kaverit innostui että kirjota jotain suomeksikin ja joo sosiaalisesta paineesta kirjoitin lisäksi "vai mitä?!". Että sellainen suomenkielen lahja Matagalpalle.

*Matagalpalainen teinipoika Joel, joka käyttää vapaa-aikansa siihen, että etsii kaltoin kohdelluille katukoirille uusia, parempia koteja.

Tässä Joel ja Muñeca -niminen nuori koira, joka tosin pelasti itse itsensä, kun löysi tiensä
luulaihana ja hylättynä pentuna eräälle maatilalle, jossa sillä on nyt hyvä koti.