Viime viikolla (vai koskas se nyt olikaan - aika juoksee) osallistuin työn puolesta erään kauniin vuoristokylän naistenryhmän kokoukseen. Yksi kokouksen esityslistan kohdista oli tavoitteet ja unelmat. Tarkoituksena oli pohtia naisten omia unelmia ja sitä, miten ne voisi saavuttaa. Unelmat eivät olleet kuita taivaalta, merkkilaukkuja tai uusia taulutelkkareita.
 |
| Näissä vuoristomaisemissa kävin naistenryhmän kokouksessa |
Naisten unelmia oli muun muassa kunnollinen koti, oma pelto ja kanoja, elämiseen riittävä eläke, riippumattomuus muista, lisää tietoa/koulutusta, oma yritys ja henkilökortti.
Niin Matagalpassa kuin maalla asuu väkeä joilla ei ole sen kummin henkilökorttia kuin myöskään käsitystä omasta syntymäpäivästä. Kukapa sen muistaisi, kun ei ole syntymätodistustakaan. Eräs nainen arveli olevansa noin viisissäkymmenissä, mutta muut naiset olivat sitä mieltä että hän olisi kymmenen vuotta nuorempi. Henkilökortin hankkiminen on vaikeaa ja kallista ilman syntymätodistusta, mutta ilman henkilökorttia ei voi äänestää, avata pankkitiliä saati saada virallista työpaikkaa josta maksettaisiin sosiaalietuuksia tai eläkettä.
 |
| Naistenryhmä ja edessä puhumassa pomoni Janett ja työkaverini Auxiliadora |
Tekemistä riittää. Ensi viikolla ohjelmassa on muun muassa miestenryhmän workshoppia,
lasten varhaiskehityshankkeen terveyskasvattajien kokousta ja haastatteluiden ja ympäristökartoitusten tekoa erään köyhän asuinalueen koulussa
ympäristökasvatushanketta varten.
Hommat rullaa ja aurinko paistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti